Lehikoiset asiakirjojen alkaessa

Savon ensimmäinen maakirja vuodelta 1541 on asiakirjalähtöisen sukututkimuksen alkupiste. Lehikoisilla oli viisi taloutta Savon vanhimmassa maakirjassa, Lehikoisten alkujuuret voidaan varmuudella yhdistää Savoon ja tarkemmin Mikkelin ja Juvan tienoille.

Lehikoisten taloudet Savon vanhimmassa maakirjassa jakaantuivat Juvan ja Vesulahden (myöhempi Mikkeli) pitäjiin. Vesulahden Mälkölän neljänneksessä Pekka Lehikoinen isännöi taloa joka sijaitsi käytännössä Juvan Kuosmalan kylällä. Talo on myöhempi Juvan Kuosmalan Lehkola. Vesulahden Norolan neljänneksessä (myöhemmin Mikkelin Harjumaan kylää) verotettiin kahta Lehikoista (Mauno ja Pekka) eri arviokunnissa. Myöhemmin talojen verotus siirtyi Vesulahden Paukkulan neljännekseen. Lisäksi Juvan Koikkalan neljänneksessä, myöhemmässä Auvilan kylässä, asui Olli Lehikoinen sekä Juvan pitäjän Juvan neljänneksessä Niilo Lehikoinen.

Lehikoiset ovat keskittyneet siten kahteen keskusalueeseen Juvan ja Mikkelin rajalle Auvilan ja Kuosmalan kylille sekä Mikkelin pohjoispuolelle Harjumaan kylälle, joka sijaitsi Mikkelistä Kangasniemen suuntaan. 

Vesulahden Mälkölän Lehikoiset

Vuoden 1541 maakirjassa Vesulahden pitäjän Mälkölän neljänneksen Lehikkolaa isännöi Pekka Lehikoinen. Kyseessä on myöhempi Juvan Kuosmalan kylän nro 4 Lehkola. Lautamieheksi vanhimman maakirjaan on merkitty isäntä Juho Lehikoinen joka oli isäntänä vuoden 1545 maakirjassa.

Juho Lehikoinen on talon ainoana veronmaksajana vuoteen 1556 asti. Lehikoisten talon veromarkkamäärä kasvoi yhdeksästä yhteentoista. Vuonna 1557 talon veroluku on pudonnut kahdeksaan koska Pekka Lehikoiselle on erotettu oma kolmen veromarkan talo. Hänet on merkitty ulkokyläläiseksi joten talo lienee sijainnut kauempana arviokunnan mailla.

Vuoden 1561 verollepanomaakirjaan Lehikoisten arviokunta on merkitty yhdeksi kokonaisuudeksi ja yhdentoista veromarkan arvoiseksi. Juho Lehikoisen omistamat maat olivat seuraavat: Kontilanmaa, Mustalamminmaa, Valkiajärvenmaa, Pienen Kingonlamminmaa, Metsälamminmaa, Putrolahenmaa, Suurenkivenmaa, Rautajärvenmaa, Sikolamminmaa, Perojoenmaa, Niinimäenmaa ja Matara-aho. Näistä muodostui myöhemmin kolme taloa, joista kaksi yhdistettiin vuonna 1656. Ensimmäinen, yhdistetty talo säilyi Lehikoisten suvulla ainakin 1700-luvulle saakka ja kolmas oli Lehikoisten omistuksessa vuoteen 1651 asti.

Juho Lehikoinen jatkaa isäntänä vuoteen 1571 asti. Hänellä oli ainakin neljä poikaa: Pekka, Lauri, Juho ja Paavo. Pojista Pekka, Lauri ja Paavo toimivat myös lautamiehinä. Isänsä jälkeen isännyyden ottaa Lauri Juhonpoika joka on isäntänä vuodet 1572-1577. Tämän jälkeen isännyyttä pitää hallussa Paavo Juhonpoika vuosina 1578-1584. Vuodesta 1585 lähtien isännyys siirtyy jo uudelle sukupolvelle eli Paavo Paavonpoika Lehikoiselle mutta jo vuonna 1586 isäntänä onkin Pekka Pekanpoika Lehikoinen eli edellisen serkku.

Lehikoisten muutto Suonenjoen Lieteenmäelle

Vuoteen 1575 mennessä Vesulahdesta Mälkölän Lehikkolasta vähenee kaksi miestä, kun Laurinpojat Juho ja Paavo muuttavat uusille kaskimaille. Vuoden 1576 papinveroluetteloon Juvan Joroisten Suonteeseen on kirjattu Juho Laurinp. Lehikoinen ja vuodesta 1578 Paavo Laurinp. Lehikoinen. Vuonna 1632 isäntänä on Paavo Laurinpoika Lehikoinen mutta kyseessä täytyy olla nyt jo pojanpoika. Talo jäi autioksi vuonna 1637. Juuan Lehikoisten kantaisä Lauri Paavonpoika Lehikoista ei mainita talon isäntänä Juvalla sillä hän on asunut jo ennen vuotta 1631 Pielisjärvellä. Juvalle on jäänyt vanhin poika Paavo Laurinpoika Lehikoinen (s. noin 1605) sillä Laurin mukana muuttavat Matti, Heikki ja Juho.
Nimi on kehittynyt 1500-luvulta 1800-luvun loppupuolelle nykyiseksi Lehickon – Lehikoin - Lehikoinen. Juvalle jääneiltä Lehikoisilta tippuivat ajan myötä i-kirjaimet pois nimestä ja he ovat Lehkosia. 

Juvan Lehkoset

Juvalta löytyy neljä sukuhaaraa Juvan Lehikkolasta: 
Pekka Juhonpoika Lehikoisella s.1530 oli pojat Paavo s. 1572 ja Juho s. 1574 joiden kohdalta on sukututkimus tehty osittain nykyaikaan. 
Sukupuuhun ei ole voitu varmuudella vielä liittää Pekka Lehikoinen (1695-1752) puoliso Maria Paavilainen ( n.1710), Juho Lehikoinen (n. 1705) puoliso Anna Pulkkinen (n. 1705) ja Matti Lehikoinen (n.1705) puoliso Riitta Hämäläinen.  Näistä on suku tutkittu pisimmälle Pekan  osalta. 
Jälkeläisiä juvan sukuhaaroissa on 14 sukupolvessa 160 henkilöä.
Lehkonen on nykyisin sukunimenä Suomessa 347 henkilöllä, heidän yleisimpiä asuinpaikkoja ovat Uusimaa ja Itä-Suomi, Kitee (6 henkeä), Helsinki (4) Anttola (3). 

Lehikoiset Pielisen Karjalassa

1600-luvulla vaihtui väestö melkein kokonaan osassa Pohjois-Karjalaa, sotien seurauksena kreikkalaiskatoliset lähtivät Vienan Karjalaan, Inkerinmaalle ja jotkut kauemmas. Luterilaiset savolaiset ja pohjalaiset muuttivat vähitellen tilalle. Mitään pakolla ajoa ei kaiketi tapahtunut. Taloja oli vuosia autioina ja jossain vuosikymmeniä.

Lauri Paavonpoika Lehikoisen perheen muutto ajoittunee vuosiin 1627 ja 1628. Hän on tullut Savosta Pohjois-Karjalaan etsimään itselleen asuinsijaa, sillä yleisesti tiedettiin täällä olevan saatavilla ortodokseilta vapautuneita tiloja.
Lauri Lehikoista oli yritetty verolle Kajoossa vuonna 1631 ja seuraavan kerran merkintä hänestä löytyy Käkisalmen läänin maakirjasta jonka mukaan vuonna 1637 Juuan Kajoon kylässä asui Lauri Lehikoinen ja kaksi muuta miestä. Puolison nimeä mainita, sillä naisia ja tyttäriä ei laskettu, niistä ei ollut niin väliä. Lauri kuoli n. 1650 Juuan Larinsaaressa ja häntä voidaan pitää Lehikoisten suvun kantaisä Juuassa.
Lauri Paavonpoika Lehikoisen jälkeläisistä kertyi vuosien mittaan runsas sukukunta. 
16. sukupolvessa heitä on kirjattu sukututkimukseeni yhteensä 34.994 ja tässä ei tietenkää ole edes kaikki.
Laurin jälkeläiset jakaantuvat seuraaviin sukuhaaroihin:

Ilomantsin Lehikoiset

Matti Laurinpoika Lehikoinen s.1610 Pieksämäki (Juva) Lehikkola. Käkisalmen läänin maakirjassa v. 1631, Savon karkurit 1618-55 on sanottu Matti Laurinpoika Lehikoisen tulleen Pieksämäeltä v. 1630 Nurmekseen ja Juuan Larinsaareen missä hänet mainitaan Ahmovaaran väestössä 1640-luvulla. Oli 1647 tuli talon isännäksi Laurin jälkeen ja veljet Heikki ja Juho Lehikoinen vaativat velipuoleltaan Matilta perintöä edesmenneen isänsä Lassi Paavonpoika Lehikoisen jälkeen, tosin huonolla menestyksellä. Pielisjärven kirkkoherra Tuomas oli 1.2.1650 antanut todistuksen siitä, että veljet olivat jo saaneet omansa.
Matin pojat Paavo s.1635 mainitaan Juuan pitäjän historiassa tilattomana (populi) Larinsaaren asukkaana v. 1655. Tuomas 1640-1696 mainitaan tilattomaksi Ahmovaaran isäntäluettelossa 1670. Tuomas kuoli nälkään suurina nälkävuosina ja hänen Mikko poikansa todetaan veronmaksu kyvyttömäksi. 
3. poika Matti Matinpoika Lehikoinen (1638-1735) avioitui Riitta Nevalaisen (1656-1726) kanssa. He muuttivat Ilomantsiin ja heistä polveutuvat Ilomantsin Lehikoiset. Ilomantsissa on kuusi Lehikoisten sukuhaaraa joiden tiedot löytyvät 1680 alkaen. Sotien seurauksena on paljon asiakirjoja kadonnut Ilomantsin alueelta ja sukututkimus on paljon vaikeampaa kuin esim. Juuassa.Jälkeläisiä Matilla ja Riitalla on 15 sukupolvessa yhteensä 6437.

Juuan Lehikoiset

Heikki Laurinpoika Lehikoinen (1618-1680) on veroluetteloissa vuodesta 1640 lähtien.  1670 verotuksessa talon isäntä Laurin jälkeen. Heikillä oli neljä poikaa jotka ovat syntyneet Ahmovaaralla 1660-1667 Olli, Heikki, Juho ja Mikko.
Vanhin pojista Olli Heikinpoika Lehikoinen (1660-1693) mainitaan veroluettelossa isännäksi Heikin jälkeen. Hänen puolison nimeä ei tiedetä. Ollilla mainitaan vain yksi poika joka jatkoi sukua Antti 1687-1737 jonka jälkeläinen itse olen. Ollista polveutuvat myös Röplävän sekä Kosulan Lehikoiset. Jälkeläisiä on 15 sukupolvessa 20.902.

Heikki Heikinpoika Lehikoinen (1661-1751) Avioitui Tiina Turpesen (1681-1742) kanssa. Vuoden 1726 Pielisen ympäristön verokirjan mukaan Heikin perheellä oli asuntoja 1, maaluku ½ ruplaa, lehmiä 1, lampaita 2, ohraa kylvetty 3 kappaa ja verotettu summa 16 äyriä. Heikillä ja Tiinalla oli 4 lasta kaksostytöt Inkeri ja Valpuri kuolivat synnytyksessä. Tiina avioitui Pusoon Antti Pekkarisen kanssa.  Pentti (1715-1791) avioitui Reetta Pakarisen (1719-1770) kanssa.  Pentti oli talollinen Ahmovaara 1. Hänen kuolemansa jälkeen taloa isännöivät pojat Heikki, Antti ja Matti sekä Juhon leski poikansa Pentin perheen kanssa. Jälkeläisiä Pentillä ja Tiinalla on 13 sukupolvessa 4.413 henkilöä.

Juho Heikinpoika  Lehikoinen  (1665-?) oli naimisissa ja hänellä oli kaksi poikaa Martti Lehikoinen, s. 1689 ja Juho Lehikoinen, s. 1693. Jälkeläisiä ei ole löytynyt kummallekaan pojalle. 
Mikko Heikinpoika (1667-?)oli naimisissa Marketta Lehikoisen (1670-?) kanssa. Heillä oli Ahmovaarassa syntyneet lapset Juho (1690) Marketta (1692-1756) ja Elina (1708-175). Jälkeläisä on löytynyt ainoastaan Elinalle joka avioitui Ruunaalle Matti Tolvasen kanssa. Jälkeläisiä heillä on 13 sukupolvessa 1.010 henkilöä.
Markku Laurinpoika Lehikoinen (1632-1692)mainitaan Pielisjärven historiassa ja löytyy myös Juuan isäntäluetteloista v. 1670. Avioitui Valpuri Antintytär Turusen (1632-1665) kanssa. Verotettu Pielisjärvellä vuoden 1651 maakirjasta lähtien. 
Pielisjärven käräjillä 20.-21.2.1659 syytettiin Larinsaaren Markku Laurinpoika Lehikoista makaamisesta Marketta Mielotar -nimisen naisen kanssa. Kumpikin sai sakkoa tai vaihtoehtona ruumiinrangaistuksen. Markun vaimolta Valpuri Turuselta kysyttiin, haluaisiko hän jättää miehensä, mutta tämä vastasi kieltävästi.
Markku oli kahdesti aviossa, ensimmäisestä pojat Heikki (1657-1753) Pentti  (1660-1726)   Markku (1665 -?).

Markun kuoltua pojat luovuttivat äitipuolelleen perintönä tynnyrin viljaa ja 3 kuparitaaleria.Jälkeläisiä heillä on 14 sukupolvessa 26.321 henkilöä ja on suurin sukuhaaramme.

Karjalan kannaksen Lehikoiset

Impilahden sukuhaaran ”kantaisä” Markku Markunpoika Lehikoinen on syntynyt 1660-luvulla. Tuli Suistamon Koitonselkään vaimonsa Maria Laurintytär Piipposen kanssa, isonvihan jälkimainingeissa 1720-luvulla luultavasti Ilomantsista. Lehikoiset näyttävät olleen ainoa luterilainen suku Impilahden Koitonselässä. Markulle ja Marialle syntyi viisi lasta 1713-1725 ja heidän jälkeläiset ovat ainakin osittain tiedossa.

Lehikoiset joutuivat sulkemaan kotinsa oven Suistamolla 12.7.1944 klo 12. Evakkopitäjät olivat ensin Laihia ja sitten Juuka. Soanlahtelaisten sijoituspaikkoina oli Keskipohjanmaa Nivala, Haapavesi ja ympäristö pitäjät. Havuvaaran kyläläiset sijoitettiin pääasiassa Kärsämäelle. Jälkeläisiä tässä sukuhaarassa on 11 sukupolvessa 475 henkilöä.

Sortavalan Lehikoiset

Sortavalan maaseurakunnan Otsoisten kylään saapui Paavo s. 1700 ja Kaisa Lehikoisen perhe samoihin aikoihin kuin Markun ja Marian perhe Impilahteen. Myöskään heidän kohdalla ei ole täyttä varmuutta mistä he sinne ovat tulleet. Paavolle ja Kaisalle syntyi Sortavalassa Paavo poika 1730 ja hänen jälkeläiset ovat osittain tiedossa. Jälkeläisiä tässä sukuhaarassa on 9 sukupolvessa 227 henkilöä.

DNA-sukututkimus

Sukututkijana olen joutunut perehtymään DNA-sukututkimukseen antamalla oman näytteeni tutkimusta varten. Y-DNA tuloksista näkee isälinjan maantieteellisen ja etnisen taustan. Noin 60 % suomalaisista miehistä kuuluu haploryhmään N johon myös Lehikoiset kuuluvat.
Puhutaan ”Niilon” pojista, koska haploryhmä alkaa N:llä. Tämän klaanin esi-isät ovat kulkeneet pitkän tien Suomeen. Lähi-idästä lähdettyään he koukkaisivat Kiinasta asti Siperian kautta Suomeen. Perushaploryhmä N syntyi n. 10 000 vuotta sitten. Lehikoiset kuuluvat N-haploryhmästä mutaation kautta syntyneeseen alaryhmään N1c1, jonka alkuperä on eteläisessä Siperiassa arviolta n. 9.000 vuotta sitten. ”Niilon poikia” voi hyvällä syyllä kutsua ”mammutinmetsästäjiksi” sillä tulo Eurooppaan tapahtui mammuttien perässä. Noin 8.000 vuotta sitten muutama N1c1-heimolainen päätti lähteä kohti Eurooppaa. Ylitettyään Uralin, he asettuivat Keski-Volgan tienoille. Myöhemmin, yksi tai kaksi heimoa lähti pitkin Baltian rannikkoa ja asettuivat Liettuaan ja Latviaan.

Geeniperimältämme Lehikoiset kuuluvat Savolaisten klaanin joiden yhteinen esi-isä on arviolta 2000 vuoden takana. Tämä tieto vahvistaa osaltaan sukututkimuksen.

Tietoja sukunimestä Lehikoinen

Lehikoinen on Suomessa esiintyvä sukunimi. Sukunimi Lehikoinen on nimenä lehti johdannainen joka tarkoittaa peltojen keskellä olevaa pientä lehtimetsiköä eli lehikkoa. Nimi on kehittynyt 1500-luvulta 1800-luvun loppupuolelle nykyiseksi Lehickon – Lehikoin - Lehikoinen. Joka 2 000:s suomalainen on nimeltään Lehikoinen, joten nimi ei ole kovin harvinainen. Sukunimien yleisyyslistalla Lehikoinen on sijalla 297. 
Lehikoisten lukumäärä eri vuosina:
v. 1970 2 726 
v. 1985 2 664
v. 2019 2 733

Vuosina 1875–1925 syntyneiden Lehikoisten yleisin miesten etunimi oli Antti. Lehikoinen on tavallisimpia nimiä mm. seuraavilla paikkakunnilla:

Lehikoiset ulkomailla

Ruotsissa Lehikoinen oli 122 ihmisen sukunimi vuonna 2018. Australiassa oli vuoden 2006 paikkeilla äänioikeutettuna 11 henkeä, joiden sukunimi oli LEHIKOINEN.